Koeajot

Nuija ja Tosinuija, Phaeton VS. Continental Flying Spur

Tässä on kaksi autoa, missä ei ole mitään järkeä oikeastaan mihinkään suuntaan. Tehdäänpä heti aluksi selväksi. Nämä ovat “kaksi samaa autoa” eikä ole muita. Vw Phaetonin tavoite oli jo suunnittelupöydällä olla maailman paras auto. Sillä piti pystyä ajamaan 250km/h koko päivän niin, että ulkona on kuumempi kuin yhtenäkään kesänä Suomen historiassa ja auton piti saman ajan pitää sisälämpötila 21 asteessa. Tämä projekti olisi hyvin voinut viedä autovalmistajan jopa konkurssin partaalle. Selkeytyksenä siis, Audi A8:lla ei ole minkäännäköistä tekemistä Phaetonin kanssa. Se on omalle pohjalleen rakennettu, sporttisempi luxusauto tai jotain sinnepäin. Sen sijaan Bentley rakennettiin Phaetonin pohjalle, mutta se taisi olla suurin ilo koko volkkarista.

Voi kuulostaa aika radikaalilta sanoa, että kummassakaan näistä ei ole mitään järkeä vaikka toinen maksaa 40 tuhatta euroa ja toinen 10. Phaetonilla oli ajettu reipas 300tkm ja Benalla 220tkm. Phaetonissa oli 5 litrainen V10 diisseli kahdella turbolla kun taas bentleyssä 6 litran W12 bensa kahdella turbolla. Phaetonissa 400hv, Benassa 560hv. Lähtökohtaisestihan aiemmin mainitut hinnat ovat koko maan halvimmasta päästä. Ja silti kaikki mun kaverit ketkä haluaisivat ostaa edes toisen näistä voi laskea yhden käden sormilla – jos niille heilutetaan ensin kirvestä muutaman kerran. On vaikea oikein itsekään sanoa mikä kummassakaan viehättää, mutta kieltämättä molemmista autoista saa villejä ideoita, jos auto olisi oma.

Phaetonin koeajoin kesällä 2019 ja Bentleyn saman vuoden syksyllä. Phaetonia kuvatessa oli tarkoitus tehdä meidän ensimmäinen koeajovideomme – yksi päivä pyhitettiin rolling shotteihin ja sovittiin, että seuraavana päivänä kuvataan sitten auton sisältä matskut. Muutenhan tässä ei olisi ollut mitään ongelmaa, ellei tuo surullisen kuuluisa V10 TDI olisi leikannut kiinni paluumatkalla ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen. Itsehän olen sellainen, etten jaksa paljoa päätä vaivata netin keskustelupalstojen autotallileskien puheista, kun harvoin sieltä mitään konkreettista kokemusta löytyy. Mutta täytyy myöntää, että tällä kerralla osuivat jossainmäärin oikeaan V10 -moottorin luotettavuudesta.

Siinä tovi mietittyämme mikä olisi sopiva jatkumo siirtyä Phaetonin kuvauksista uuteen autoon, teimme harkitun ratkaisun ja otimme puhelimen käteen soittaaksemme Benoja myyviä autoliikkeitä läpi. Ainoa kriteeri oli, että auton on oltava 4 -ovinen Flying Spur eikä 2 -ovinen GT. Plussaa jos myyntikuvat olivat huonot, niin se toimisi meille myyntivalttina – kiitoksena auton lainasta lupaisimme ottaa pätevät kuvat auton myyntiä varten. Aivan täydellinen myynti-ilmoitus sieltä löytyikin; Auto oli lähiseudulla, 4 -ovinen musta Flying Spur beigellä sisustalla ja kuin tilauksesta, yksi noin kilometrin päästä napattu kuva, kun auto oli katoksessa juuri Suomeen saapuneena. Soitin ja kerroin asiani ja auton myyjä oli enemmän kuin tyytyväinen, joten saimme auton. Koeajoimme auton sekä nappasimme myyntikuvat. Paikaksi valikoitui salainen, mutta luvallinen kohde, mikä poikkesi siitä missä Bentleytä on totuttu näkemään. Auton myyjäkin kyseenalaisti kuvien toimivuuden, mutta auto oli alle 2 viikkoa myynnissä, mielestäni semi lyhyt myyntiaika tällaiselle paljon ajetulle erikoisautolle.

Minun näkökulmasta näiden kahden ero koeajoissa oli, että Volkkarilla ajettaessa minulla oli vielä ajokortti, mutta menin sen kastelemaan ennen Bentleyn koeajoa, joten kokemukset jälkimmäisestä ovat ainoastaan ministerin paikalta. Ei kyllä tule mieleenkään harmitella…

Mutta jos totta puhutaan, näiden molempien autojen ympärillä on aivan helvetin iso kupla. Kummastakin löytyy omanlainen mielikuva ja ei tarvitse kovin pitkää koeajoa siihen, että se murskataan lähes täysin. Ensinnäkin Phaetonissa juuri mikään nappi, mukiteline tai ilmastoinnin sulkevat luukut eivät toimineet. Moottori oli ohjelmoitu, joten siitä irtosi n. 400hv ja muistaakseni reippaasti pitkälle 900nm vääntöä. Silti auto tuntui kovin laiskalta. Voisi normaaliin tapaan ruikuttaa muiden mukana, että autohan on niin kovin painava. Mutta 5:n litran V10! KAHDELLA TURBOLLA. Ymmärtäisin, jos autosta löytyisi 1,6l ecoboost samoilla tehoilla. Ison moottorin pitäisi tuoda vääntöä ja muskelia autoon, mutta volkkarista sitä uupui. Toki kokemukseni perustuu vain yhteen tuntemattomalla ohjelmalla olevaan autoon, mutta sama homma oli Bentleynkin kanssa. Paitsi, että ohjelmoituna siitä autosta saa melkein 700hv irti. Aivan jäätävä määrä tehoa, kun pelkästään 560hv:kin riitti tuon liikuttamiseen ilman tarvetta katsoa kelloa; 5,2s 0-100 on jopa hieman mykistävä tuon kokoiselta autolta. Benahan on Volkkaria pidempi, sillä Phaetonista sai erikseen vielä Lang -mallia. Toisin kuin Phaetonissa, Bentleyssä kaikki toimi, mutta löytyy siitäkin ihmeteltävää; on vaikea sulattaa, että Flying Spur on valmistettu 2004 ja mm. viihdejärjestelmä on sen aikainen. Navilla ei tee mitään, radion käytön oppii, jos on alle 32 -vuotias ja ilma-alustan mykistävät säädöt ovat korkeudelle: low, normal, high ja jäykkyydelle: comfort, normal, sport. Kuvissa Bentley on “low” -asennolla. Mittaristo on vielä nykyäänkin freesin näköinen sekä muutenkin auton sisusta – onhan se kuitenkin käsintehty auto alusta loppuun. Ilmastoinnin suulakkeiden avaus- ja sulkemisvivut, ääni mikä syntyy jalopuuta kopauttaessa ja 13:n lehmän nahat saavat kyllä soittamaan herkästi munuaisia haaliville mustan pörssin välittäjille. Eikä niinkään auton hinnan takia vaan ylläpitokulujen; tällaiseen autoon ei voi laskea vakuutustakaan ihan noin vaan. Vakuutuksen hinta katsotaan poikkeuksellisen tarkkaan ostajan tietojen kanssa. Itselleni en hakenut vakuutusta, kun en ollut ostajan roolissa, mutta vakuutusyhtiön yhteyshenkilö antoi ympäripyöreän vastauksen kysyessäni edes jotain suuntaa antavaa; “Kyllä siitä alle 10 000€:n / vuosi selvitään”… Vakuutuskulujen jälkeen kun mietitään vaikkapa Phaetonin lyhyttä elinkaarta korjauskulujen muodossa, autoon oli vaihdettu molemmat turbot ja minun ajossa ne sulivat molemmat sekä yksi sylinteri leikkasi kiinni. Tämän jälkeen auto laitettiin takaisin iskuun ja se paloi. Ajamassamme Bentleyssä ei teknisesti ollut ongelmia, mutta täytyy myöntää, että pari muuta Bentleytä peruuntui kuvauksista teknisten vikojen vuoksi ja molemmilla kerroilla kone oli jouduttu ottamaan irti näistä yksilöistä. Siinä ei tarvi paljon jarrurempan hinnasta ensimmäisenä stressata, jos tällaisen hankkii.

Jatketaan kuplan rikkomista. Vaikka Bentleyn sisusta on vielä vuosien ja kilsojenkin jälkeen todella hienon näköinen, kieltämättä “hierovat penkit” kyllä palauttivat taas maanpinnalle auton vuosimallista. Bentleyn neljässä hierovassa istuimessa on käytännössä ristiseläntuki, mikä liikkuu ylös ja alas. Ei se minusta hieronnalta tuntunut, pikemminkin brittiläiseltä sähkövialta.

Mutta toisaalta osaa Flying Spur yllättääkin. Takakontti on aivan järjettömän kokoinen. Käytännössä sen kokoinen, että kokonaisuudesta puuttuu enää kaappariovet ja konepistooli, niin kombo on valmis. Ei tuon näköisestä sedanista osannut odottaa, että sinne mahtuisi esim. nelihenkisen perheen Levin reissun tavarat. Nyt kun miettii, niin autohan on 4-vetoinen, joten sillä voi lähteä huonommillekin teille. Ja toisaalta takajalkatilaa niin paljon, ettei lapset pysty potkimaan selkänojaa, alusta saattaa olla mukavin mitä olen ikinä autoissa kokenut, se maksaa vähemmän kuin uusi Land Of Quattro A6, ja pitäähän se aika hiton siistiä ääntä…

Tämä artikkeli kääntyi aika paljon Bentleyn puolelle, mutta niin se vain menee ja tulee aina menemään. Bentley kerää kaiken huomion, kun Phaeton ylhäisessä yksinäisyydessään on alunperin syy ja seuraus koko Continental -mallin valmistamiseen. Ei Phaetonkaan mielestäni ulkonäöllisesti huonon näköinen auto ole. Mutta Bentleyn kanssa koki jotain uutta ja outoa – kurvasimme paikalliselle isommalle huoltoasemalle ja jo kaukaa näki kuinka lähes jokainen ihminen lopetti sen mitä olivat tekemässä. En uskonut, että “perus musta sedan” herättäisi noin järjettömän huomion ilman minkäänlaista hakuisuutta siihen. Toki en tiedä oliko huomion syy yksinomaan vain Bentley vai oliko osansa myös mukana meidän edellä kulkeneessa mattamustassa Range Roverissa, mikä toimi kuvausautona. En tiedä, mutta joku meitä epäili tosissaan rokkibändiksi ja nyt jossain tuolla kulkee mies, joka väittää nähneensä Hanoi Rocksin Pälkäneen Aapiskukolla.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *