Koeajot

Liian tarkka koeajo Seat Leon 2020

Seat ei merkkinä ole koskaan aiheuttanut minkäänlaista kiinnostusta suuntaan tai toiseen. Koeajon auto ei ollut poikkeus totuttuun tyyliin. Kiinnostus uuden Leonin koeajoon heräsi, kun sain mahdollisuuden olla kotimaamme ensimmäinen, joka jutun autosta tekee, sillä nämä nk. oikeat autotoimittajat olivat saamassa auton kätösiinsä vasta reilun viikon päästä siitä kun minä pääsin tämän neitsyen sisäänajamaan.

Auto oli minulla ajossa viikonlopun ja kilometrejä kertyi noin 500 kappaletta. Ajoin sekä yksin, että perheen kanssa, päivällä auringonpaisteessa, sateessa ja yöllä kirjaimellisesti sarvipäitä väistellen, soraisia peltopolkuja ja uutta, tunnin ikäistä pikitietä. Koeajon monipuolisuutta tuskin voi kyseenalaistaa.

Kesti aika tarkkaan 400 metriä tajuta, kuinka laadukkaasti auto on rakennettu ainakin sisätiloiltaan. Parhaimman varustetason FR -mallissa jokainen äkkivilkaisulla halvan näköinen yksityiskohta osoittautuikin yllättävän laadukkaaksi. Hyvä esimerkki tästä on kojelauta, joka muovin halkeamisen sijaan olikin pehmeä. Tai no, niin pehmeä, kuin kojelauta nyt yleensä on.

Ratissa sekä penkeissä olevat punaiset tikkaukset erottuivat heti ja ne näyttävät todella hyviltä. Tikkaukset ovat myöskin oikeassa linjassa toisinkuin uudessa C8 Corvetessa…

Aiempi kokemus Seateista, tai Seatista koostuu viimekesäisestä palvelustoverin 2011 FR Leonin kyydissä istumisesta ja pienen lenkin heittämisestä. Silloinkin ainoa syy auton ajamiseen taisi olla se, että minä olin ainoa ajokuntoinen. Jokatapauksessa tämä 2 litrainen ja 211 heppainen ahdettu manuaaliauto sai jotenkuten mielenkiintomittarin värähtämään. Kuten arvata saattaa, edes sitä tämä 150 heppainen tätiautomaatti ei tehnyt. Onhan aina toki uusi auto kiinnostava omalla tapaa, mutta heti alussa huomasi, että ei tästä urheiluautoksi ole, toisinkuin aiemmasta FR -mallista.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi siihen kuinka pehmeästi auto lähtee liikkeelle start&stop:sta huolimatta. Tämä eTSi:hän on kevythybridi, eli autoa avustaa todennäköisesti kananmunankokoinen akku. Mistään auton asetuksista tai muista ei selvinnyt auton olevan hybridi, aloin jopa epäilemään, että auton kylkitekstit on laitettu vaan mainostaakseen Seatin _oikeaa_ Hybridi Leonia. Hauska huomata, että allekirjoittaneen 8 vuotta vanhasta Audista tutut ratin vaihteenvaihtoläpyskät ovat vihdoin löytäneet Seattiin. Toisaalta ihan hyvä, ettei uusien suunnittelemiseen käytetty enempää aikaa; vaikka auto onkin DSG ja se vaihtaa rivakasti, se kuitenkin vaihtaa silloin kun itse haluaa. Ei silloin kun käsketään.

Liikkeellelähdön lisäksi tuo “akku” ottaa virtaa jarrutuksista ja aika fiksusti ottaakin. Ajoin ilman vakkaria maantiellä auton perässä ihan luonnollista turvaväliä käyttäen. Tuli tilanne, jossa rajoitus muuttuu pienemmäksi ja näissä tilanteissa jarrun sijasta käytän moottorijarrua jo hieman merkkiä aikaisemmin. Tässä kohtaa ei vielä energian talteenottoa akkuun tapahtunut vaan vasta sitten, kun tämä edellä ajanut auto jarrutti ja aloin olla jo hieman liian lähellä, niin juuri ennen jarrun painamista auto alkoi yhtäkkiä moottorijarruttamaan rajummin. Eli siis vaikka adaptiivinen vakkari ei ollutkaan käytössä, auto silti tunnisti etäisyyden edellä ajavaan ja käytti tämän hyödyksi oikeaan aikaan. Samalla tavalla auto tunnisti myös kääntymiset. Jos vilkku oli päällä, niin auto otti energiaa talteen moottorijarrulla. Tai tietysti näin väitän, sillä auto ei siitä mistään ilmoittanut, mutta tuskin kyseessä mitään noituuttakaan oli. Kulutukseen kaikella tällä ei mielestäni ollut kuitenkaan mitään vaikutusta. 80km/h matka-ajossa auto ilmoitti kulutukseksi 4,9l/100km mihin mielestäni jokaisen tämän tyyppisen perus bensapensselin pitäisi päästä vuonna 2020. Eikä tuon sähkömoottorin suurin hyöty tule edes maantiellä vaan kaupungissa. Silti, auto näytti seka-ajossa 6,3l/100km vaikka ajoa tuli maantiepainotteisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkikulutus autolle kasvaa reippaasti yli 7l/100km. Eli suoraan käännettynä ainoa hyöty kevythybridistä tulee autoveron hinnassa, mikä jää alle 3500€:n.

Ensimmäinen ilta alkoi yötöihin ajamisella. Muiden sarvipäiden lisäksi matkalla näkyi myös täysikasvuinen hirvi. Hauskan tästä tekee sen, että olen tällä vt12:lla nähnyt yhtä usein hirven, kuin olen sitä ajanut Seatilla – En koskaan. Ja olen tuota tietä kulkenut kohta 16 vuotta välillä liiankin aktiivisesti. Kojelaudassa, laajalti eri väreihin ja kirkkauksiin valittavissa olevat Ambiente -valot eivät häirinneet ajamista yhtään vaikka joku saattaa näin kuvasta ajatella. Lähinnä minua häiritsi se, ettei Ambiente -valaistusta ollut takana, toisinkuin 8 vuotta vanhassa Audissa. Auton ledivaloissa olevat pitkät olivat yhtä hyvät kuin itse autokin pidemmälle ajoreissulle – Kohtalaiset. Jos yöllä tulee paljon ajettua, niin suosittelen kyllä lisävalaistusta keulalle, katolle tai minne nyt ikinä tuleekaan mieleen sitä laittaa. Automaattiset pitkät kyllä pelasivat mainiosti.

Maantiellä 80km/h vauhdissa auto kulkee juuri niin hyvin, kun voi ajatella auton kulkevan. Ainoa ero 100km/h vauhtiin on melu. Itse tilapäisesti pyöränlaakerivikaisella Audilla ajavana en pitänyt tuota häiritsevänä, mutta mikäli olisin mökkirauhaa haluava, huutokaupoista parhaat ostoksensa tekevä sormea osoitteleva tiukkis, niin aivan varmasti jättäisin vauhdin 80:iin. Ai senkö takia…

Autossa on itseasiassa kuljettajan väsymystä havaitseva ja siitä ilmoittava varuste. Ilmeisesti 22 tuntia valvoneena, päivät lasten kanssa riehuten ja yöt tarroja sormet verillä vääntäen itse en ollut tarpeeksi väsynyt ajamaan autoa, sillä en tällaista ilmoitusta saanut.

Seuraavana päivänä olikin vuoro klassisen kyläilyn ystäväperheen luona koko perheen voimin, jotta lapset jättäisivät edes yhden seinän pystyyn vasta valmistuneessa kerrostalossamme. Minun onnekseni tämä perhe asuu paikassa nimeltä Kauvatsa. Jos et tiedä paikkaa, niin on varmaan sanomattakin selvää, että sinne vie päällystetty peltotie, jossa on jostain kummallisesta lain porsaanreiästä johtuen 80km/h alue. Auto yllätti mutkatiellä. Seat ei ole mitenkään erityisen matala eikä sillä ole tehoa päästä edes ammattikoulua käyvän henkilön Bemarin edelle. Mutta tiellä, missä rattia täytyy kääntää nopeasti eri suuntiin, auto käyttäytyi pelottavan hyvin. Mutkiin ajamisessa ei tuntenut luonnollisia g-voimia, vaan tuntui, että auto suoristi ne vanhan sananlaskun mukaan. Pääsin autolla ajamaan myös lyhyen pätkän ilman kyytiläisiä enkä saanut edes renkaita äärirajoille autosta. Leonissa on sähköisesti säätyvät iskarit, ohjaus, moottori ja mitä muuta. Tottakai mutkatiellä asetus olis kohdassa SPORT. Vaikka se ei paljoa muutakkaan, niin asetus toimi kyllä tuolla tiellä. Comfort -asetuksella sama tie ei toisaalta ollut sen ihmeellisempi. Ratti oli ehkä senverran köykäsempi kääntää, että satunnaisesti tuli kohtia, kun oman ruhon fyysisestä heilumisesta myös ratti käännähti senverran, että ajamisesta tuli hetkeksi heilumista.

Ylipäätään Comfort -asetus ei järin vaikuttanut autoon. Jossain kohtaa renkkasin Comfort:a ja Sport:a edestakas ja pystyin huomaamaan minimaalisen eron jousien jäykkyydessä. Jousitus on kyllä omaan mieleeni liian jäykkä jo pelkästään Comfort:lla. Hampaat ei lähde irti, eikä kyyti ole epämiellyttävää, mutta jousitusta kuvaa hyvin Seatin nimitys sille; urheilullinen. Ehkä olen tottunut ilmajousitukseen, sillä Leonia ajaessa ei pihasta muuta autojen alustasta löytynytkään. Sittemmin toinen näistä, Range on myyty.

Uudessa, 8 -kopan Golfissa on Seatin tapaan käyttöliittymä lähes kokonaan kosketusnäytöllä. Erona vain, että Golfin käyttöliittymä on saanut osakseen reippaasti negatiivista palautetta. Seatista tällaista on turha odottaa. Kaikki toimii juuri niinkuin pitääkin. Tai no, puhelin on pakko yhdistää joko Apple Car Play:n tai Mirror Link:n kautta autoon, sillä puhelimen käyttö ilman tätä autoon yhdistettynä on hieman vaivalloista. Esimerkiksi ääniviestiä kuunnellessa, auto toistaa ensimmäiset 2 sekuntia, jonka jälkeen ääni katoaa vaikka viesti jatkaa toistamistaan. Toisena ongelmana esimerkiksi nettiä selatessa ja samaan aikaan musiikkia kuunnellessa musiikin toistaminen saattaa keskeytyä sekunniksi sillä välin, kun puhelin lataa uutta sivua auki. Eikä tästä voi syyttää puhelinta, sillä aiemmin ei ole näin muissa autoissa käynyt. On tuossa se hyvä puoli, että auto “pakottaa” puhelimen käytön sijasta käyttämään omia sovelluksia, mutta mikäli tuota, kapeasti käytettävissä olevaa sovellusta, ei halua käyttää yhdessä auton ja puhelimen välissä ja vaikka odottaessa rouvaa kauppareissulta haluaakin avata sen somen, niin ärsyttäähän tuo. Ketä nyt ei ärsyttäisi, kun juuri parhaassa kohtaa biisiä musiikki katkeaa ja kuulet aina uudestaan sen upean oman lauluäänesi.

Jos vielä Golfiin verrataan, niin Leon oli aiemmin Golfin kanssa akseliväliltään samat. Nyt uusi Leon on venytetty Skoda Octavian akselivälin mittoihin. Silti takakontti on litralleen saman kokoinen kuin aiemmassa Leonissa. Todella järkevä ratkaisu Seatilta, sillä nyt autossa pystyisi neljä minun (183cm ja 90kg) kokoista “miestä” istumaan vaivatta useamman sadan kilometrin reissun. Samaa ei voi todellakaan sanoa esimerkiksi Audi A3:sta.

Eihän tähän hintaan pelkkää täydellisyyttä voi saada

FR -mallin alkaen -hinta on tarkalleen 29793,80€. Uudelle autolle ei yhtään huono hinta. Varsinkin kun auto on eri kokoa mitä parkkipirkot tykkäävät käyttää. Tähän hintaan saisi vielä lisävarusteilla nostettua tuo hinta jo lähemmäs 40:ä, mutta FR:n vakiovarusteita enempää ei tuo auto tarvitse. Alle kolmellakympillä saa kuitenkin todella hyvillä varusteilla olevan 8 vuotta vanhan A6 Audin noin 250tkm ajettuna. Kieltämättä jos pitäisi valita uusi auto tai vanha, mutta hyvä auto, valinta tuntuu pitkään vaikealta. Mutta mitä pidempään itse, nuorena autoharrastajana, asiaa mietin, niin valinta kallistuu kokoajan enemmän silti Audiin. Audissa laatu ja viimeistely on viety sille tasolle, ettei siinä edes 8 vuotta vanhana autona ole samoja vikoja, tai siis “ominaisuuksia”, mitä pakkauudessa Seatin “lippulaivassa”. Muutama tosi ärsyttävä piirre Seatista löytyy. Ääniohjaus: on. Mitään muuta sillä ei sitten teekään. Seuraavan biisin pystyin vaihtamaan, mikä tuntui ihan siistiltä aluksi. Mutta sitten tajusin, että sillä ei pysty vaihtamaan aiempaa biisiä. Ja jos haluat vaihtaa seuraavankin biisin vielä seuraavaan. Tai sitä seuraavaan. Joudut aina uudestaan laittamaan ääniohjauksen erikseen päälle joko ratin napista tai toistamalla ääneen “hola hola”. Eli täysin hyödytön laite. Mutta niin se on ollut kaikissa autoissa kautta aikojen.

Kaistavahti ja törmäystunnistin aiheuttavat myös harmaita hiuksia. Jos ajaa maalaistietä, missä ainoat merkinnät ovat tien molemmissa laidoissa eikä katkoviivaa keskellä ole, niin auto sekoaa ja käskee ajamaan tien keskellä. Itse en tuon 500km aikana kokenut tätä vielä ongelmaksi, mutta on aivan mahdollista, että juuri sinun vakireitillä vaikka kauppareissun suuntaan tästä tulee jokapäiväinen ongelma. Ellei päivityksellä saada asiaa korjattua. Sitten tuo törmäysvaroitin. Se kyllä osaa muistuttaa hyvin selkeästi ja vuorokautta aiemmin, että törmäys on tulossa. Toimii ehkä täti-ihmisille, jotka puhuvat vierustoverilleen kädet viskaten ilmaa matkalla verkostoitumismotivaatioiltaan. Jännä, että tuo varuste on hyvinkin aktiivinen, mutta kuljettajan rattiin nukahtamista ei noteerata.

Viimeisenä iltana piipahdin vielä kaupassa autolla. Kaupasta tullessani tajusin seuraavana päivänä olevan äitienpäivän ja kukat jäivät kauppaan. Auto normaalisti lukkoon ja kaupan kautta takaisin autoon. Tämän jälkeen auto alkoi rääkymään kuin mikäkin vauvavarashälytin. Ääni paikallistui auton kaiuttimiin. Auto käynnistyi ja sillä pystyi ajamaan ilman minkäänlaista ongelmaa. Jos on siis tottunut 3- ja 4- vuotiaiden lasten samaan aikaan sattuvaan itkupotkuraivo -kohtaukseen. Auto ei myöskään ilmoittanut missään, että mikä sitä vaivasi. Koitin kaikki mahdolliset kikat oman sekä instagram -somekorjaajien ohjeilla, mutta auto jatkoi rääkymistään.

Soitin sitten Seatin Road Serviceen asiasta ja sieltä sain ensimmäisenä lauseen: “tämä on kyllä todella harvinainen vika näissä autoissa”. Kas saatana. On varmasti totta, sillä näitä purkkeja ei ole vielä yhdenkään nimissä, ainakaan meidän kotimaassamme. Olihan autolla ikää 3 päivää ja kilometrejä alle 400. Oli tehtävä päätös hinataanko auto huutamaan paikallisen korjaamon pihaan vai annetaanko rääkyä yön yli, sillä olin sopinut reissun seuraavalle aamulle anoppilaan, olihan äitienpäivä. Päätin ajaa auton halliin ja lähdin hakemaan rakko täynnä olevan koiran sekä lapun, missä pahoittelin hallissa meteliä aiheuttavaa autoa. Kun palasin autohalliin, auto oli hiljentynyt kuin siunauksesta. Onneksi sain taltioiduttua tämän ongelman videoitse sekä tästä juteltiin Seatin kanssa, mutta hekään eivät saaneet mitään tolkkua autoon tähän päiväänkään mennessä. En keksi mitään muuta kuin, että pikainen toisto kaupassakäyntiin laittoi jonkiun bitin poikittain keyless go -järjestelmässä. Tässäkin asiassa 8 -vuotta vanha Audi osaa kertoa vian sijainnin. Mutta silti. Mikäli tuollainen ongelma toistuisi Toyotamiehelle kylään mennessä, saisi siitä kuulla iät ja ajat. Ja vieläpä kun kukaan ei tiedä mistä vika johtuu.

En nyt halua lopettaa tätä artikkelia niin negatiiviseen sävyyn, joten painotan, että ensimmäiseksi oikeaksi Seat -koeajoksi olin positiivisesti yllättynyt. Jopa niin yllättynyt, että Instagramissa mainitsin autoa vahingossa Skodaksi. Kahdesti. Auto on oikeasti laadukkaan tuntuinen ja oloinen ja pyydettyyn hintaan saa todellakin rahoillensa vastinetta. Piste.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *