Yleinen

Automyyjä on 2020- luvun v#%un puhelinmyyjä

Tahkotaan kasapäin rahaa, juhlitaan Pohjanmaan kautta sekä painetaan bisnestä kellon ympäri. Sitä oli puhelinmyynti 80- luvun lopulta 2000- luvun alkuun. Nykyään automyynti on sitä. Ainakin hetken. Ehkä.

Tää asia valkeni mulle vasta ihan vähän aikaa sitten. Olin mainitsemattomista syistä käymässä ison automyyntikonsernin muutamassa liikkeessä Tampereella sekä pk -seudulla. Kolmannen toimipisteen ovesta sisään astuessani aloin pikkuhiljaa miettimään, että tulinko tosiaan hakemaan Audia vai pitämään rippikoulun iltahartausta. Jokaisessa näistä toimipisteistä koko henkilökunnan keski-ikä oli jostakin “tuutko Blockeille tänävuonna” ja “meen kohta armeijaan” välimaastosta. Heidän ikäluokkaansa sopivaan tyyliin rööki oli vaihdettu Haaparannan kultaan ja kysyttäessä neuvoa vastaus oli usein, “ettei tiedä, kysy tolta toiselta”. Kiireiseltä piti kyllä näyttää, tehään kumminkin kato bisnestä. Hommat rokkas silti lopulta sujuvasti, ei mulla jäänyt siitä mitään hampaankoloon.

Tampereelle ajaessa aloin pohtimaan, että onko yhteiskunta tosiaankin rakentanut toinen toistaan lupaavampia myyntimieh.., vittu, -henkilöitä noista, kenellä ei ole henkilötunnuksessaan viivaa. Totuus ei kuitenkaan näin ole. Katsokaas, telemarkkinointi, eli rumasti sanottuna puhelinmyynti, lähti kasvuun silloin, kun se oli vielä uutta. Ostaminen täytyy tehdä asiakkaalle mahdollisimman helpoksi, jotta saadaan maksimaalinen myynti. Yksinäiselle suomalaiselle kun joku soitti ja hetken lirkutteli kiltisti eikä tarvinnut muuta vastata, kun “joo”, niin Vihreät Puutarhat- aikakauslehti oli jo melkein perillä. Ja tottakai aina tutustumishintaan, mikä kuulosti normihintaan verrattuna siltä, että painotalo tekee 300 prosenttia tappiota jokaisesta myydystä lehdestä. Ollaan menty siihen pisteeseen, että nykyään, kun tykkäät väärästä Instagram- postauksesta, niin sulla on 7 sähköpostia Fitness Booty Camp- valmennustarjouksesta, 3 viestipyyntöä jostainpäin Intiaa, 5 vakuutustarjoussoittoa ja 2 uutta Tinder- matchia…

Tämä julkaisu tulee sisältämään ainoastaan ylinäyteltyjä kuvia automyyjän työstä provokatiiviseen sävyyn

Mutta aikaisemmin mainitulla tavalla puhelinmyynti lähti kasvuun ja nuoria nälkäisiä kavereita haettiin töihin repimään jokainen kauppa kotiin, minkä talvisodan isoisovanhemmilta perityllä sisulla irti saivat. Nuoria oli helppo saada töihin kahdesta AINOASTA syystä, millä nuoren saa helposti töihin – työ oli helppoa ja siitä sai helvetisti liksaa. Kyllähän tuo nyt kuulostaa unelmalta. Istut tietokoneella puhumassa samalla, kun pelaat Pasianssia ja tienaat enemmän, kuin Tj. Työn matala rasittavuus sekä korkea palkkataso toivat mahdollisuuden juhlia hieman eri levelillä, kuin opintolainaa nostelevat ruisleivän mussuttajat, jotka tosin tätänykyä pitävät pystyssä hauraan yhteiskuntamme perustaa.

Lopulta homma meni siihen pisteeseen, että jengi pääsi aurinkorannoille tekemään sitä samaa puhelinmyyntiä samoille ihmisille palkan pysyessä vähintään samana, mutta puitteet olivat hulppeammat. Tästä ei ollut enää pitkä matka siihen, että Bambusukkia myyvä toimisto vaihtui puiston penkiksi eikä rahaa ollut päästä takaisin kotimaan elätettäväksi.

Uskokaa mua, puhelinmyynnillä on oikeasti tahkottu rahaa ja paljon. Minä olen itse nähnyt 7,5k€:n palkkakuitin nettona ja saman henkilön vuositulot olivat reilu 60 tuhatta euroa. Myymällä ainoastaan kolmea eri sähköpakettia. Teoriassa hän olisi voinut ostaa S13 Nissanin joka kuukausi ja rahaa jäi hieman bensaan sekä nuudeleihin. Todellisuudessa tämä kaveri osti S13 Nissanin, mutta laittoi joka kuukausi yhden auton arvon verran rahaa uusiin osiin ja ajoi sen lopulta solmuun, kun tehoa alkoi olla reilu 700hv. Ja tämä oli ainoastaan puhelinmyyjä, kuvitelkaa paljonko myyntifirmojen omistajat ovat tienanneet. Käytännössä tekemättä yhtään mitään. Jordan Belfortin tyyppisiä kavereita löytyy kotimaastamme huomattavia määriä. Nykypäivänähän kaikista parhaat puhelinmyyjät tienaavat vähemmän kuin Prisman kassatyöntekijä.

Automyyntibisnes seuraa hyvin tarkasti puhelinmyynnin elinkaarta. Tällä hetkellä seuraten jossain kulta-ajan ja haaksirikon välimaastoa. Tavallaan jengi pitää työtä trendikkäänä, mutta on alkanut kuulumaan myös negatiivissävytteisiä viboja, joten kelkka alkaa kääntymään siihen suuntaan, että kuten puhelinmyyjä, ei kukaan halua kohta olla enää automyyjäkään, koska se ei ole cool. Vielä vuonna 2012 nuori ja nälkäinen automyyjä oli yhtä tabu, kuin vaikkapa Bitcoin. Kukaan ei osannut odottaa sellaista ja ne harvat, jotka osasivat eivät siihen kuitenkaan uskoneet. Työn saamiseksi vaadittiin vuosien automyynnin kokemus ja pukukoodi. Iän piti alkaa mielellään 4:lla, ei voi olla muuten uskottava automyyjä. Sitten katukuvaan alkoi ilmestyä isoja vaihtoautotaloja. Uuden nuorekkaan ilmeen vahvistamiseksi tarvittiin tietysti nuoria ja näyttäviä myyntihenkilöitä. Kun vaihtoautojen myynti alkoi kasvaa, kiitos isojen konsernien sekä pihien suomalaisten, kauppa alkoi käymään ja ei mennyt kauaakaan, kun yökerhoissa puhelinmyyjät vaihtoivat työnsä järkkäriksi ovella ja heidän paikkansa VIP -pöydästä Belvedere- kanuunoiden ympäriltä korvasivat automyyjät. Ala oli niin haluttu vuonna 2017, että sinne ei tuntunut pääsevän millään. Minä hain enkä päässyt sekä kaksi muuta kaveriani hakivat eivätkä päässeet paria haastattelua pidemmälle. Enkä tätä muuten mainitsisi, mutta sittemmin jokainen meistä kolmesta on myymisessä saanut ihan kohtuullisesti meriittejä alaan katsomatta. Voihan se johtua ihan vaan siitäkin, että oltiin liian rumia.

Nykypäivänä automyynti on vaan karmeaa katsottavaa. Se on kuin peilikuva puhelinmyynnistä. Saadaan nuoret töihin niistä samasta kahdesta syystä – työ on helppoa ja siitä saa paljon rahaa. Tai näin ainakin luvataan. Työn alun jälkeen kuitenkin vaaditaan kauhalla, mutta annetaan teelusikalla jos silläkään. Ruoskitaan niin kauan, että tulosta tulee ja uhataan potkuilla, sillä kulman takana on seuraava odottamassa sinun paikkaasi. Painetaan sitä kuuluisaa bisnestä kellon ympäri ja bonuksena voi päästellä firman autoilla vaikka vähän omia ajoja välillä. Tai käyttää firman bensakorttia palkaksi siitä, että kävit ajamassa asiakkaalle auton toiselle puolen Suomea.

Niinkuin puhelinmyynnissä, automyyjän työhön ei vaadita mitään kokemusta. EI MITÄÄN. Auto on myyjälle vain tuote, mikä pitää saada eteenpäin, jotta saa palkan. Sun ei tarvi vittu tietää mistään yhtään mitään, kunhan osaat snadisti lukea asiakasta ja sanoa mitä asiakas haluaa kuulla. Keinolla millä hyvänsä pyritään viemään homma maaliin ja mikäli kaupat saadaan, vaikka väkisin, perävalojen näkyessä tallennetaan asiakkaan numero puhelimeen nimellä “Älä vastaa tähänkään”. Kuten automyynnissä, sun ei tarvi tietää puhelinmyynnissä sun tuotteesta tuon taivaallista muuta kuin sen mitä siinä A4- kokoisessa lapussa sun naaman edessä lukee.

Tää on se asia, mitä mä en vaan pysty sulattamaan. Puhelinmyynnissä puhutaan joistakin satasista, mitä asiakas voi pahimmillaan menettää, mutta tähän on jo saatu keinot hankkia telemarkkinointikielto ja vaatia sähköpostivahvistukset ennen kaupan hyväksymistä sun muuta. Autokaupoissa saatetaan puhua 30 tuhannen euron sijoituksesta asiakkaalle, mistä saattaa paljastua meikattu maalipinta, vaihdelaatikko- tai moottorivaurio tai jopa vakava kolarihistoria miksei ruostevauriokin. Kolmekymppiä alkaa nykypäivänä vielä olemaan normaalihinta, mutta on niitä ollut satkunkin autoja, missä on ilmennyt moottorin olevan täysin käyttökelvoton, vaikka sen olisi kuinka ammattipaja rakentanut. Näitä ongelmia johtuu kahdesta syystä – Myyjä ei tiedä autosta mitään ja auton edellinen omistaja on ihan syystä halunnut luopua kulkuneuvostaan. Oon itsekin sivusta seurannut sitä, kun autossa alkaa olemaan vähän iän tai kilsojen tuomaa oiretta, niin ensimmäisenä aletaan suunnittelemaan auton vaihtoa seuraavaan. “Täytyy varmaan laittaa vaihtoon, tulee muuten kalliiks”. Tällöin lähdetään johonkin isoon liikkeeseen etsimään uutta vaihtoehtoa ja toivotaan, ettei autoa tarkastava myyjä huomaa mitään mitä sen pitäisi osata huomata. Löydetään sopiva vaihdokki ja lähdetään sillä kättelyn jälkeen kotio tajuamatta, että se uusi kehonliikutin on tullut aivan samasta syystä liikkeeseen kuin miksi itsekin hukkasi sen entisen koslansa. Sitten kitistään korvauksia, kun uusi auto hajoaa käsiin ja kuinka autoliikkeellä on aina velvollisuus maksaa bensoista henkiseen kärsimykseen ja kipuun johtuvia asioita. Kovin harva auton omistaja ei myöskään ymmärrä sitä, että heillä on samanlailla virhevastuu myydessään autonsa liikkeelle. “Ei se punainen öljykannun valo ole kertaakaan minulla palanut, ei varmasti ole”. Se metsähän vastaa kyllä.

Nykyisin autoliikkeet koittavat pysyä pinnalla uudistamalla imagoa, jos se ei auta, niin pystytetään kokonaan uusi firma uudella logolla, nimellä ja värimaailmalla ja taas mennään hetki eteenpäin. Sekään kun ei enää auta, niin pienennetään kuluja siirtämällä myyjät toiminimiyrittäjiksi, jolloin myös iso määrä vastuuta siirtyy liikkeeltä työntekijälle. Tähän lisätään vielä ne, ketkä eivät sisäistä sitä, että toiminimen liikevaihdosta pitää maksaa hieman muutakin kuin pieni määrä veroa, niin soppa alkaa olemaan aika valmis. Nykypäivänä työntekijävaihtuvuus on myös järjetön. Eikä automyyjän työllä enää tienaa. Hyvät myyjät voivat netota vain hieman enemmän, kuin se aiemmin mainittu Prisman kassa. Ja nyt puhutaan siis näistä isoista lafkoista, missä autoja pyöritetään 17kpl tunnissa ulos tietämättä yhtään mitä paskaa juuri laittoi maailmalle.

Eimutta jumalauta kun tuonne menet vaikka Ideaparkin automaailmaan pyörimään, niin siellä ollaan hymy leveenä valmiina esittelemään ruotsista tuotuja ex-liisareita, mitkä on täynnä kolhua ja naarmua, mutta sitten, kun oot kiinnostunut siitä, oliko se Cayennen 3,6:nen nyt V6 vai 8, niin vastaukseksi saa olan kohautuksen, eikä “Nyt heitit pahan, mutta tarkistetaas asia samantien!” Kertoo siitä, että nykyään alalle pääsee sillä kuuluisalla pulssihaastattelulla; Haastatteluun tullessa kätellessä se tarkastetaan ranteesta ja mikäli löytyy, niin tervetuloa taloon.

On myös erittäin tärkeä ymmärtää, että olen tässä nyt haukkumassa pystyyn vain isot konsernit sekä tottakai puhelinmyyntifirmat. Autobisneksessä on lukuinen määrä pienempiä toimijoita, jotka pitävät huolta sekä asiakkaasta, että autosta ja tietävätkin molemmista jotain. Isoilla konserneilla on myytävässä autossaan pieni kate. Tällöin auto saadaan halvaksi. Hyvitetään mahd. pieni summa ja laitetaan pieni kate = Halpa hinta. No, silloin kun kate on pieni, pitää myydä kolme, ehkä neljäkin autoa, että saadaan sama kate, kuin muilla autoliikkeillä. Tällöin tärkein päämäärä on – myydä lyhyessä ajassa monta autoa. Mitenkään ei ole mahdollista, että tällöin autot ehditään katsoa läpi huolella ja tiedetään mitä ollaan myymässä vaikka myyjä olisi kuinka hc- tason bensalenkkari. Tärkeintä on saada naarmut meikattua piiloon, pikku bufferi pintaan ja showroomiin kiiltelemään. Aurinko saa sitten paljastaa hologrammit, jolloin jo kaupat tehneenä asiakas vie autonsa ammattiliikkeeseen myllytettäväksi, mikä tulee maksamaan yleensä vähintään 500€. Toinen vaihtoehto on hävetä autoa kaupan parkkiksella tai kuunnella naapurin ToyotaSepon piikittelyä holoista.

Nämä oikeat autoliikkeet taas pitävät huolen, että auto on siisti myös showroomista ulosajamisen jälkeenkin. Autot myös koeajetaan ja käydään tarkemmin läpi, sillä ei ole varaa virheisiin. Ja kun niitäkin joskus väistämättä sattuu, niin silloin pyritään ensisijassa pääsemään yhteissopuun. Tällaisia liikkeitä en itse tiedä kuin 2, mistä olen auton ostanut ja saanut sellaista palvelua, kun autonostajan ja jopa autoharrastajan kuuluukin saada. Älkää siis miettikö minkä auton ostatte, vaan mistä sen ostatte.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *